Hellurei! Kuukausi on vierähtänyt edellisestä tepottelusta. Ja ei, se ei johdu siitä että blogi olisi kuivunut, kun äänet on jaettu. Se johtuu siitä pyörityksestä, jota viimeinen kuukausi on kaikin puolin ollut. Nyt nautin ensimmäisestä vapaapäivästä piiiiitkään aikaan. Ja se johtuu enimmältä osaltaan siitä, että lukitsin itseni ulos työhuoneesta ja jätin avaimet sisälle. Oikeasti, kuinka tyhmä ihminen voi olla. =)

Uutta luottamusta on tullut kovasti, ja kovin nöyränä olen sitä vastaanottanut. Ensiksi minut valittiin Leader-toimintaryhmä Aisaparin hallitukseen, sitten Etelä-Pohjanmaan nuorisoseuran puheenjohtajaksi ja sitten vielä Suomen nuorisoseurojen keskusliiton hallitukseen. Joihinkin pyyntöihin olen vastannut kieltävästi, sillä alan pikku hiljaa ymmärtää kahta elämän perusasiaa: 1) ihmisen täytyy hengittää ja liittää kalenteriinsa myös vapaa-aikaa - muuten loppuu henki, kirjaimellisesti ja kirjaimettomasti 2) kun kerran päivänsä voi täyttää kukin ihan itse, niihin täytyy valita sellaisia asioita, jotka kiinnostavat, innostavat, kasvattavat ja - virkistävät. En ylenkatso mitään tehtävää, sillä kaikki vapaaehtoinen työ on yhtä arvokasta ja tärkeää. Silti senkin kohdalla on pakko tehdä valintoja.

Olen ensimmäistä kertaa aitiopaikalla sekä seuraamassa että osallistumassa kunnallisten luottamuspaikkojen jakoprosessiin. Sen täytyy olla niitä kohtia, jossa ihmisen raadollisimmat vaistot tulevat esiin. Sen verran kovaksi peli on joidenkin yksittäisten ihmisten osalta mennyt - ja yhtä lailla naurettavaksi. Puolueella on kaikeksi onneksi erinomainen täyttöprosessi, joka on sekä erittäin avoin että tarpeeksi pitkäaikainen, jotta kaikki mielipiteet tulevat esiin. Sen hintana on kuitenkin se, että halutessaan prosessia voi häiriköidä monessa kohtaa. Mutta sellaista on demokratia, ja se on kansanvallasta pieni hinta.

Täyttöprosessi on edelleen kesken, eikä mitään varmaa voi sanoa ennen 11.12. Silti omalta kohdaltani näyttää siltä, että saisin toiveideni mukaisen hallituspaikan. Valtuuston puheenjohtajuutta en ole tavoitellut, sillä minusta olisi hieman liikaa, jos valtuustoa alkaisi johtaa ilman päivänkään valtuustokokemusta. Sitä paitsi elän toivossa, että voisin osallistua vielä seuraaviinkin vaaleihin. :) Ehdotetusta valtuuston varapuheenjohtajuudesta taas kieltäydyin, koska minä pidän tehtää lähinnä seremoniallisena ilman valtaa ja vastuuta. Koen vahvasti, että saamani äänimäärä velvoittaa minut oikeisiin töihin, siis kantamaan vastuuta hallitukseen. Myös maakunnallisille paikoille olen ilmaissut olevani käytettävissä. Joulukuun puolimaissa tiedetään tarkemmin. Sitä ennen mielenkiintoisia kuvioita tulee paikkajaon tiimoilta todennäköisesti riittämään yllin kyllin.

Mitäs muuten? Vaikka mitä. On käyty työmatkalla Irlannissa, vierailtu ministeri Väyrysen vastaanotolla,  lisätty elämänhallintaa noin 742 % ostamalla paperikalenteri kännykkäkalenterin sijaan, isännöity irkkuvieraita - niin ja sitten tietysti touhuttu Lapuan historia III kimpussa. Kyllä se sieltä vielä valmistuu. :)

Nyt puikahdan saunaan ja sitten kirkkoon metallimessuun. Vaikka itse messukin on mielenkiintoinen, haluan myös nähdä, muuttuuko messua jyrkästi vatustaneiden konservatiivisten luottamusmiesten ilme, kun he näkevät itse tapahtuman. Heidän läsnäolonsa jää ehkä toiveeksi, mutta saahan sitä toivoa.

Hyvää ensimmäistä adventtia! :)

Huhhei. Kuntavaalit tulivat, olivat ja menivät. Koko ilta on ollut melkoista pyöritystä. Kovin syvällistä analyysia ei ole vielä ehtinyt muotoutua, kunhan yritän enimpiä sulattaa. Kaikkiaan 200 ihmistä pyöritti äänestyslippuunsa minun numeroni. Se on niin paljon luottamusta, että se vetää hyvin nöyräksi. Ja toisaalta: sitä enemmän se kannustaa työhön niiden suuntaviivojen mukaisesti, jotka jo ennen vaaleja vedettiin.

SYDÄMESTÄ TULEVA KIITOS teille kaikille luottamustanne osoittaneille. Teen kaikkeni ollakseni sen arvoinen. Nypätkää hihasta tahi ollaan muuten yhteyksissä.

Sitä ennen kuitenkin pari tuntia unta... ja sitten aloittamaan nelipäiväistä "Konsertti joka kouluun" -projektia, jossa Lapua on yhtenä pilottina.

Viimeinen ilta ennen vaaleja. Moni on kysynyt, jännittääkö. Jännittää, ilman muuta. Ja jännitystä edelsi viime hetken paniikki, jolloin ehti kyseenalaistaa melkein kaikki elämänsä ratkaisut niin vaaleihin liittyen kuin muutenkin. Kuulostaa ehkä vähän naurettavalta, mutta tiedän loppupaniikin iskevän melkein kaikille vaaleihin tosissaan lähteneelle. Laittaminen itsensä alttiiksi julkiselle arvioinnille ei ole kovin helppoa, koskaan. Se on silti hyvin terveellistä ja kasvattavaa, aina.

Lapuan alle 18-vuotiaat yläasteen ja toisen asteen opiskelijat äänestivät viime ja tällä viikolla omissa varjovaaleissaan. Nuorisovaltuusto teki hieno työn järjestäessään vaalit – siitä iso kiitos. Ja erityinen kiitos minua varjovaaleissa äänestäneille. Ääniä tuli keskustan ryhmästä kolmanneksi eniten, ja sillä oltaisiin päästy nuorten varjovaltuustoon, jos sellainen olisi olemassa.

Nuorten vaaleissa olisi paljon pohdittavaa. Toivottavasti kaikki asianosaiset ottavat niiden viestin vakavasti. Lähes kaikki viime vaalien ääniharavat olisivat tippuneet, ja väki olisi muutenkin vaihtunut kovasti. Opettajat ja muu kouluhenkilökunta sai ymmärrettävästi huomattavan suuria äänimääriä, mutta luulenpa että lopputulos oli aika monelle yllättävä.

Huolestuttavaa oli Hamin (10 %) ja lukion (61 %) heikot äänestysprosentit. Molemmissa on kovasti parantamisen varaa. Samoin on nuorten äänestysprosentissa oikeissakin vaaleissa. Nuoret eivät äänestä ennen muuta siksi, että he eivät usko voivansa äänellään vaikuttaa mihinkään. Eikä syy ole vain nuorten, vaan heidän kysymyksensä on aivan oikeutettu: muuttuuko mikään äänestämällä. Kyllä muuttuu, jos tarpeeksi moni äänestää muutoksen puolesta. Pelkkä halu ei riitä.

Toivon tietysti, että mahdollisimman moni voisi kokea minut luottamuksensa ja äänensä arvoiseksi, mutta samalla toivon että huomenna annettaisiin muutenkin mahdollisimman paljon ääniä muutokselle ja uudistumiselle. Ne ovat kehityksen avaimia.

Lisätietoa nuorison varjovaaleista löytyy täältä.

Loppukumarrus. Tänä ilta Teatteri Lapua / Lapuan harrastajanäyttelijät viettivät 30-vuotisjuhlaansa. Olin mukana kaupungin edustajana heitä onnittelemassa, mutta olisin ollut muutenkin. Sen jälkeen kun minua pyydettiin ensimmäisen kerran mukaan yli 14 vuotta sitten, on lapualainen teatteri antanut paljon: ystäviä, elämyksiä ja oman elämän rakennuspuita. Luulisinpa, että ilman tuota puhelinsoittoa ja lupausta lähteä mukaan keväällä 1994 elämäni voisi olla kovin toisenlaista. Sama pätee varmasti moneen moneen muuhun.

Niin että runsaat onnittelut vielä 30-vuotiaalle ja iso rutistus teatterilaisille. Sydänlämpöinen kiitos teille kaikille.

Juutuin tiistai-iltana katsomaan Metsolat-uusintaa televisiosta. Ihmeellistä, kuinka tuo hidastempoinen, juoneltaan ja näyttelijätyöltään melko keskinkertainen sarja pitää otteessaan vielä yli 10 vuotta ensiesityksensä jälkeen. Ja voi että, onhan se hyvä, niin hyvä. Jäin oikein pohtimaan, miksi se tuntui niin mukavalta. Löysin ainakin kolme syytä:

1) Se sisältää paljon katsojille tuttuja elementtejä, joihin voi samaistua ja joista voi peilata omaakin historiaansa ja minuuttaan. Sarjassa on vahva arjen realismin ja tuttuuden tuntu.

2) Se on viime kädessä selviytymiskertomus. Arkipäivän vaikeuksista selvitään, joskus hyvin ja joskus heikommin. Kuitenkin lopussa elämä voittaa.

3) Sarjassa on selkeät hyvän ja pahan roolit, melkein kuin sadussa. Ihmiset eivät ole kauttaaltaan hyviä tai pahoja, vaan jokaiseen sisältyy myös monia inhimillisiä piirteitä. Silti ihmisten teot on helppo luokitella hyviksi tai pahoiksi. Ja tietysti ne hyvät voittavat lopuksi, tai ainakin toivo elää.  Kaikista puutteistaan huolimatta ihmiset ovat hyväntahtoisia ja tarkoittavat hyvää - no tietysti niitä peruspahiksia lukuun ottamatta.


Olin tänään käräjillä. Kaikista tehtävistäni nämä neljä vuotta lautamiehenä ovat olleet ylivoimaisesti antoisimmat. Ne ovat raskaita päiviä asioidensa puolesta, eivätkä aina kovin lyhyitäkään. Mutta opettavat paljon elämästä ja ihmisistä.

Käräjillä tajuaa helposti, miten vaikeaa elämä voi olla. Miten hankalaa on päästä ulos jatkuvasta rikoskierteestä, ottaa itseään niskasta kiinni ja muuttaa äärimuodossaan koko elämäntapansa. Kaikilla meistä ei ole hyvää tahtoa, eikä edes halua sellaiseen. Tällä hetkellä järjestelmä vain rankaisee heitä, "parantuminen" on todella vaikeaa.

Oikeusjärjestelmämme todelliset haasteet eivät ole - toisin kuin oikeusministeriön hienot raportit selittävät - oikeuslaitoksen tehottomuus, pienet yksiköt tai kalliit ja hyödyttömät lautamiehet. Ne ovat siinä, kuinka järjestelmä ottaa vikatielle päätyneen ihmisen huomaansa ja ohjaa hänet takaisin yhteiskunnan hyväksymälle tielle. Sitä meidän pitäisi tavoitella, eikä ylisuuria, kaukana olevia näennäistehokkaita jättiyksiköitä, joissa ihmisyyttä mitataan paperiin kirjatuilla rikosnimikkeillä ja niistä aiheutuvilla rankaisutoimilla.

"Maan päällä rauha ja ihmisillä hyvä tahto." Niinpä. Harmi vain, että se ei ole aina niin yksinkertaista.

Suututtaa.

Nuorisolaki on ollut voimassa pian jo kaksi ja puoli vuotta - siis yli puolet valtuustokaudesta. Kovalla keskustelulla ja huumalla tulleen säädöksen yksi keskeisimmistä kohdista on sen 8. §, jossa selväsanaisesti tunnustetaan nuorten oikeus vaikuttaa omiin asioihinsa kunnissa: "Nuorille tulee järjestää mahdollisuus osallistua paikallista ja alueellista nuorisotyötä ja -politiikkaa koskevien asioiden käsittelyyn. Lisäksi nuoria on kuultava heitä koskevissa asioissa."

Lapua ei ole suinkaan ainoa paikkakunta, jossa lainkohta on nostettu kauniisti hyllylle ja unohdettu. Kauniit sanat ovat jääneet - kauniiksi sanoiksi. Mutta annas olla kun tulee vaalit. Jo löytyy nuorisolle puolustajia. Oikein julkilausumilla korostetaan, kuinka tärkeitä nuorten näkökannat ovat ja kuinka heidät pitäisi ottaa mukaan päätöksentekoprosesseihin.

Miksiköhän tämä ei ole pälkähtänyt päähän aiemmin tämän kahden ja puolen vuoden aikana? Tässä olisi ollut kovasti aikaa tehdä vaikka mitä, varsinkin kun julkinen keskustelu on siitä muistutellut moneen otteeseen. Mutta ei kun ei. Näin vaalien alla voi sitten poimia irtopisteet ja ratsastaa nuorison kustannuksella auringonlaskuun.

Tulee mieleen television ihmemaan Dr Phil, jonka mukaan ihmisen tulevaa käytöstä ennustaa parhaiten hänen aiempi käyttäytymisensä. Mitä tässä voi muuta sanoa, kuin että Che sarà, che sarà, che sarà.


Sanovat, että poliitikot ovat kaikki samanlaisia ja ajavat samaa asiaa, eikä ketään enää erota toisistaan. Hmm ... voi olla jotakin perää. Mutta kyllä poliitikot erilaisia ovat, kovastikin erilaisia ainakin immeisinä. Asia voi olla ehkä sama. Tosin jos lukee vaali-ilmoituksia, ei voi kyllä mitenkään tietää, mikä se asia on. =)

Täältä löytyy riemullinen politiikan lyhyt oppimäärä lehmien avulla. Näyttää paljon yksinkertaisemmalta ja selkeämmältä kuin ihmisten avulla avattuna. =) Hakkaa vaalimainokset mennen tullen, omani mukaan lukien. :)